Modernin ateismin klassikoita esittelevässä sarjassani vuorossa on Sam Harrisin teos The End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason
Kyseessä on teos, jonka sisältöön olen tarttunut monen monta kertaa tässä blogissa, mutta itse kirjan esittely on voinut jäädä vajavaiseksi, mutta paikataan puute tuota pikaa...
Samoin eilen suosittelevani ateismia harkitsevan ensimmäiseksi kirjaksi Richard Dawkinsin teosta The God Delusion
Kirjojen sisältö ja käsittelytapa ovat nimittäin hienolla tavalla toisiaan tukevia. Richard Dawkinsin paras anti on uskontojen synty- ja leviämistapojen selvittäminen evoluutiobiologian avulla, kun taas Sam Harris on parhaimmillaan selittäessään sosiologian, sosiaaliantropologian ja psykologian avulla niitä vaikutuksia, joita olemassa olevilla uskonnoilla on ihmisiin.
Sam Harris tarttui kirjoitusurakkaansa heti New Yorkin 9/11 -lentokoneiskujen jälkeen, kun hän halusi selvittää myös itselleen mikä saa hyvin koulutetut ja länsimaat hyvin tuntevat ihmiset lentämään 900 kilometrin tuntivauhdilla päin pilvenpiirtäjän seinää.
Hän päätyy väistämättä siihen lopputulokseen, että tapahtumaa ei voi selittää länsimaiden kulttuurin rappiolla, ristiretkillä tai kolmannen maailman taloudellisella ahdingolla.
Hän osoittaa vääjäämättä, että uskonto oli ylivoimaisesti tärkein motivaattori yhdensuuntaiselle lentomatkalle lähteneillä.
Sam Harris pyrkii osoittamaan, että muinaisissa, jo kadonneissa alkukantaisissa kulttuureissa syntyneet uskonnot ovat edelleen todellinen vaara moderneillekin yhteiskunnille, jos niiden vain sallitaan päästä ohjailemaan yhteisöjen elämää.
Sam Harris on opiskellut filosofiaa pääaineenaan, mutta parhaillaan hän valmistelee tohtorinväitöskirjaa ihmisen hermoston toiminnasta eli enemmänkin biologian puolella.
Molempien tieteenalojen tuntemus myös näkyy teoksesta.
Sam Harrisin kirjoittajan ote on usein kärjekkäämpi kuin Richard Dawkinsilla, eikä hän välttele teräviäkään pistoja, silloin kun kohteen pehmeä vatsapuoli on paljastunut.
Sam Harrisin ote on kuitenkin aina äärimmäisen analyyttinen, mutta tuo analyysi viedään sitten usein katkeraan loppuun asti. Tällöin syntyy tuloksia, joita monet ujommat ateistit eivät ole uskaltaneet ääneen esittää.
Islaminusko on ymmärrettävästi Sam Harrisin tärkein huolenaihe, onhan tuon uskon kannattajista tullut todellinen uhka koko länsimaiselle demokraattiselle ja suvaitsevaiselle elämäntavalle.
Hän ei kuitenkaan päästä kristillisiäkään uskoja helpolla, vaan kristinuskon perusopinkappaleet saavat nekin rajun käsittelyn.
Vielä The End Of Faithin kirjoittamisen aikaan Sam Harrisin epäiltiin olevan pahan kerran kallellaan itämaisiin uskoihin ja hän esittää usein buddhalaisuuden, jainalaisuuden esimerkkeinä uskoista, joissa läntisten monoteististen uskojen pahimmat piirteet on vältetty.
Myöhemmin hän on kuitenkin useissa kirjoituksissa käynyt läpi myös näiden uskojen dogmaattisia ajatusluutumia, jotka voivat sitoa kannattajansa aivan samanlaisiin ajatuslukkiutumiin kuin läntiset pelastususkot.
Sam Harris oli itselleni ylivoimaisesti tärkein herätteen antaja, kun ryhdyin puolisen vuotta sitten pohdiskelemaan tässä blogissa ateismia sen perusteita myöten.
Havahduin nimenomaan hänen tekstejään lukiessani, että en sittenkään ole ollut yksin, kun jo lukioaikani tulin omassa ajattelussani hyvin samanlaisiin lopputuloksiin kuin Sam Harris tulee omassa ajattelussaan.
On kuitenkin varmaa, että omat ajatukseni ovat aikoinaan syntyneet huomattavasti köykäisemmin perustein kuin Sam Harrisin. Hän on perehtynyt syvällisesti maailman uskontoihin, niiden historiaan ja nykytilaan.
Tuo valtaisa asiantuntemus paistaa kirjan jokaiselta riviltä. Jos tämä kirja ei riitä vakuuttamaan sinua uskontojen tarpeettomuudesta ja vaaroista, ei mikään pysty.
